Olen samaa mieltä Ville-Veikko Hirvelän kanssa siitä, että luonto-ongelmamme taustalla ovat tietyt ajattelutavat, jotka ohjaavat tapaamme nähdä luonto ja suhtautua siihen myös käytännössä. Jos luonto nähdään pääasiassa "kaupallisen arvon tuottamisen ja vaihtamisen järjestelmän" näkökulmasta, niin on selvää, että tämä johtaa ennen pitkää luonnon rajojen ylitykseen. Siksi olis mielestäni hyvin mielenkiintoista ja tähdellistä tutkia tarkoitusrakenteita, jotka ohjaavat tapaamme ymmärtää luonnon merkitys ja yrittää etsiä vaihtoehtoja. Ymmärrän Hirvelän tapailevan jotakin tämän suuntaista, kun hän esittää, että emme voi omistaa ilmaa, joka "on meitä syvemmin kuin omaisuus". Ehkä tämän voisi sanoa myös niin, että kun hengitämme, niin olemme suhteessa ilmaan tasolla, jolla omistamisen näkökulma ei ole vielä mahdollinen. Ilmaisu "ilma on meitä" on hyvin mielenkiintoinen, vaikka en saakaan heti kiinni sen tarkoituksesta. Onko kyse siitä, että hengitys enemmän tapahtuu meille kuin me tekisismme sen ja ilma antaa meille tässä tapahtumassa elämämme? Tavanomainen näkökulma kääntyy tässä toisin päin: kun yleensä ajattelemme, että me tarkoitamme ilman olemaan niin tai näin - esimerkiksi raaka-aineena -, niin nyt ilma onkin meitä. Tämä kuulostaa kyllä hieman oudolta, mutta on täysin mielekästä, jos asian miettii läpi kaikessa rauhassa. Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka Hirvellä valaisee ajatustaan.

Tutkimalla tarkoitusrakenteita, jotka ohjaavat suhdetta luontoon muissa perinteissä voisimme varmasti oppia näkemään selvemmin, mikä ajattelutavassamme on ongelmallista ja ehkä myös löytää vaihtoehtoisia ajattelutapoja. Olisiko mahdollista käynnistää tämän suuntainen tutkimusohjelma?

Olen samaa mieltä Hirvelän kanssa siitäkin, että luonto-ongelmaa ei voi ratkaista teknisin tai taloudellisin keinoin, jos nämä pysyvät ongelman taustalla olevan ajattelutavan puitteissa. Tällaisessa argumentoinnissa - esimerkiksi biologisessa, ekologisessa tai kapitalismin omiin etuihin vetoavassa - on nähdäkseni vaara mukautua liiaksi juuri siihen tarkastelutapaan, josta ongelma johtuu. Mutta ehkä on kuitenkin parempi kuin ei mitään, jos jotkut yrittävät painostaa hallituksia noudattamaan Kioto-tavoitteita.

Jos jotakuta haluttaa aloittaa tämän suuntainen keskustelu, niin olen yrittänyt avata blogin tätä tarkoitusta varten nimikkeellä "aate". En tosin ole aivan varma onnistuinko siinä. Ehkä joku Hirvelän tuttu voisi ehdottaa hänelle, että hän kirjoittaisi aiheesta laajemman alustuksen, mikä voisi ilmestyä tuossa blogissa tai vaikka tällä samalla sivulla.

Terveisin,

Näkymätön Mies